Katselin tytön esteratsastustuntia ja juttelin hevosia ja lajia tuntevan ihmisen kanssa. Olen roudannut hevosta ja tyttöä useita vuosia kentältä tallille ja takaisin ja katsellut sitä tekemistä sivusta. Yhtäkkiä koin ihmeellisen valaistumisen.

Kyseessä on parivaljakko, jossa molemmat ovat huippu-urheilijoita. Ratsastajan on jatkuvasti treenattava omaa tekemistä ja mietittävä jokaista käännöstä, esteelle tuloa ja esteiden väliä, jotta esteet ylitetään ilman pudotuksia. Hevosen on tunnettava olonsa turvalliseksi ja se on voitava luottaa kaikkeen mitä se satulasta tuntee. Ratsastaja ei voi hetkeksikään lopettaa omaa henkistä ja fyysistä kehittymistä ja analyysia jos haluaa pärjätä paremmin tulevaisuudessa. Kehittyä. Onnistua. Hän tarvitsee myös valmentajan, joka analysoi ja auttaa onnistumaan. Pitämään yllä motivaatiota ja antamaan suuntaa tulevaisuuteen.

Aiemmin luulin, että hevonen oli automaatti, joka hyppäsi itsekseen ja ratsastaja melkein vain keikkui satulassa. Ei. Kyseessä on saumaton yhteistyö ja luottamus. Ratsukko tekee yhdessä huippusuorituksen jokaisella esteellä. Lisäksi hevosen on oltava fyysisesti hyvässä kunnossa kuten kuka tahansa huippu-urheilija. Sen on oltava lihaksiltaan kunnossa, voitava hyvin myös henkisesti ja sen on myös kasvettava onnistumisten kautta. Reuhtomisella, tökkimisellä ja liiallisella voimalla sen ja ratsastajan henkinen yhteys katoaa.

Ratsukko tekee toistensa kanssa asioita jokaisena päivänä. Hevosta ei voi jättää ilman hoitoa päiväksikään. Yhteys säilyy ja kaikki face-to-face, ei Facebookissa tai mailin välityksellä. Excelillä hevosta ei saa hyppäämään.

Mittarina ratsukolla ovat kisat, joita voi halutessaan valita melkeinpä joka viikonlopuksi.

Miten paljon meillä olisikaan opittavaa pomoina ratsukon työskentelystä.

Ratsukko tekee yhdessä asioita joka päivä, harjoittelee, analysoi, hakee valmennusta ja mittaa osaamistaan säännöllisin väliajoin. Yksinkertaista siis. Kehittymistä ei voi unohtaa hetkeksikään eikä olettaa olevansa täydellisen hyvä. Jos luulee osaavansa kaiken, on alamäki alkanut samalla hetkellä.

Mitä me pomoina teemme organisaatioissa johtamisen kehittämiseksi?

Käyntikortissamme  lukee usein manager, director tai jokin vallan merkkimme. Jokin, jolla kerromme muille olevamme pomo. Ratsastaja ei sitä tee. Hän ei esittäydy hevoselle ”omistan sinut – hyppää” vaan näyttää tekemisen kautta osaamisensa. Kilpailussa heillä on yhteinen kilpailunumero. Ei muuta. Miten voisimme osoittaa samalla tavalla pomon roolimme tekemisen kautta. Voisimmeko esimerkiksi:

  • kohdata ihmiset päivittäin
  • viettää aikaa päivittäin ihmisten kanssa
  • muistaa jollain tavalla jokaisen ihmisen joka päivä
  • miettiä kaikissa tilanteissa, miten hoidimme sen
  • miettiä kaikissa tilantissa, mitä lisäarvoa toimme toiselle
  • miettiä kaikissa tilanteissa, miten olisimme parempia pomoja
  • epäonnistuessamme ottaa tilanteen uusiksi
  • harjoitella meille vaikeita asioita
  • jaksaa yrittää uudellen ja uudelleen kunnes onnistumme
  • pitää huolta aidosti toisesta
  • muistaa hymyillä, vaikka olisimme kuinka väsyneitä
  • kantaa vastuumme toisen hyvinvoinnista
  • mitata osaamistamme pomoina
  • ottaa opiksemme
  • haluta olla parempi pomo
  • arvostaa toista yli kaiken

Listaa voisi jatkaa. Minua kosketti todella ratsukon keskinäinen kemia ja kehittymisen halu. Ratsastajan pyyteettömyys ja yhteisen tekemisen halu sanattomasti.

Esteratsastuksessa ratsukko onnistuu yhdessä. Samoin yrityksessä asiat toteutuvat ihmisen kautta. Yhdessä tekemällä. Suhtaudummeko esimiehinä asiaan yhtä ammattitaitoisesti kuin 19 vuotias ratsastaja, joka ei edes saa palkkaa tekemisestään vaan tekee sitä vain harrastuksena?

Käsi sydämelle.

Meille maksetaan pomona toimimisesta, ei olemisesta.

Ari Rämö
toimitusjohtaja
SICK Oy

Ari Rämö on kirjoittanut kirjan arvostavasta johtamisesta.
SICK Oy on yksi Suomen parhaista työpaikoista pienten organisaatioiden sarjan 
listalla.
Tutustu tarkemmin johtamiseen SICKillä.