Takana on kolme blogia aiheista arvostus, onnistuminen ja näkymättömät ihmiset työelämässä. Mikä on saanut minut kirjoittamaan juuri noista aiheista?

Uskoakseni juuri omat kokemukseni ja kehittymisen halu esimiehenä. Olen yrittänyt lähestyä ja miettinyt arvostusta monien päivittäisten asioiden kautta. Miten arvostus näkyy, miten se tuntuu ja miten se koetaan eri tilanteissa?  Miten eri ihmiset sen kokevat ja miten itse toimin eri tilantessa ehkä vaistonvaraisestikin? Miksi se on niin tärkeää?

Suuri virhe on luulla, että arvostus on vain sana tai jokin yksittäinen asia tai positiivinen palaute, jonka kertomalla toiselle kaikki taivaan ja johtajuuden portit aukeavat. Ei. Eivät aukea. Arvostus ei ole mikään kalenteriin, prosessiin tai pikkujouluihin aikataulutettava asia.

Se on kokonaisuus, joka lähtee ihmisen omasta arvomaailmasta ja suhtautumisesta toisiin ihmisiin työpaikalla, kotona, ystävien kanssa ja kaikissa elämän tilanteissa.  Se näkyy kaikissa tilanteissa missä ihmiset kohtaavat ja kommunikoivat.

Näissä tilanteissa ihmiset joko arvostelevat tai arvostavat toisiaan.

Ja nyt en tarkoita todellakaan tuota pelkästään sanallisesti tehtynä. Arvostella toista voi niin monin eri tavoin. Naurahtamalla, hymyilemällä vinosti, kyseenalaistamalla, käskemällä, hakemalla virheitä, tuomalla omat ideat toisen ajatusten tilalle, juttelemalla kuuntelematta, katsomalla silmiin näkemättä toista ihmistä, ohittamalla toinen hymyilemättä, unohtamalla kysyä mielipidettä, olematta aidosti läsnä, keskeyttämällä toisen puhe jne jne…esimerkkejä riittää vaikka kuinka paljon.

Miksi arvostelu on helppoa ja arvostaminen vaikeaa?

Usein unohdamme se, että olemme kaikki erilaisia. Elämme omaa elämäämme omien kokemusten ja ajatusten kautta. Toisen kertoessa omista asioistaan, meille tulee usein palava tarve kertoa sama omistamme teemalla ”ei tuo vielä mitään” ” odotas kun kuulet minun juttuni”…. Oletamme, että puhumalla saamme toisen arvostuksen. Kertomalla vielä kovemman jutun kuin toinen. Olemalla vielä kovempi. Osaamalla enemmän. Saavuttamalla enemmän.

Meneekö se niin?

Ei varmaankaan enää 2012. Ehkä joskus asia on ollut noin. Pomot olivat kovia tyyppejä, joita pelättiin ja jotka pystyivät tekemään mitä vaan. Käskyttämään. Pompottamaan. Olemaan kovia hemmoja. Elettiin patruunoiden maailmassa, jossa pomo oli pomo ja yleisesti ottaen aina oikeassa. Isäni totesi nuorelle pojalle aikoinaan…”joko sinä teet tai itket ja teet”. Tuo oli sitä vanhaa örkkikulttuuria. Jos tuon ajatusmaailman ja kulttuurin vie yrityksiin, voidaan varmaan puhua siitä sanalla yrityskulttuuri 1.0. En usko, että se kaipaa enempää selitystä.

Tätä kirjoittaessani on Suomen Itsenäisyyspäivä 6.12.2012

Me olemme itsenäisiä.

Se on asia, joka on hyvä muistaa.

Myös yksilötasolla.

Kaikki asiat lähtevät aina yksilöistä, myös hyvä johtaminen ja yrityskulttuuri.

Jokaisesta meistä.  Sinusta. Minusta.

Miten me kaikki voimme rakentaa parempaa  yrityskulttuuria tähän päivään ja koko yhteiskuntaan?

Kannattaa pysähtyä yksilönä  miettimään hetkeksi, millaista ihmistä itse arvostaa? Ainakin minä arvostan ihmistä, joka kuuntelee minua, ottaa minut vakavasti, luottaa minuun ja uskoo minun kykyihini ja tapaani hoitaa asioita. Päätöksiini. Kuuntelee ja on läsnä. Antaa tehdä miten parhaaksi näen. Antaa tehdä myös virheitä.

Tässä on mielestäni suurin yrityskulttuurin ero tulevaisuudessa ja historiassa.

Hyvän ja paremman työelämän rakentaminen lähtee yksilöistä ja pienistä teoista. Se lähtee siitä, että emme pitäydy historiassa vaan haemme tulevaisuutta. Uusia asioita, oppimista ja positiivisia mahdollisuuksia.  Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen.

 

Yrityskulttuuri 1.0 

  • Arvostellaan
  • Virheitä haetaan
  • Yes yes miehiä
  • Ongelmista ei puhuta
  • Pomon ideat
  • Tehdään kuten ennen
  • Vastuuta ilman valtaa
  • Johto on kuin liukas made
  • Tietoa pantataan
  • Pomo pomottaa kaikkia
  • Näkymättömiä ihmisiä
  • Haetaan uutta duunia
  • Nuoret eivät viihdy
  • YT-neuvottelut
  • Tappiota
  • ”Tämä lista on syvältä”
  • Historiallinen työelämä 
Yrityskulttuuri 3.0

  • Arvostetaan
  • Onnistumisia tavoitellaan
  • Erilaisuutta toivotaan
  • Ongelmat ovat mahdollisuus
  • Kaikki ideoivat
  • Joka vuosi muutoksia
  • Jokainen päättää itse
  • Johto on rehellinen
  • Kaikki on avointa
  • Pomo auttaa kaikkia
  • Kaikki mukana
  • Työssä viihdytään
  • Nuoret pysyvät
  • Bonukset hyvästä työstä
  • Tulosta
  • ”Tämä lista on hyödyllinen”
  • Parempi työelämä 2020 

Yleensä monessa tilanteessa ihmiset valitsevat puolensa. Tässäkin on mahdollisuus valita.

Vasen tai oikea.  Päätös on jokaisen oma….

…kummalla puolella haluan olla?

Olen vasemmalla?

  • Ja aika ajaa ohi niin että vilahtaa.
  • Mutta toki tätäkin päätöstä pitää arvostaa, sillä…
  • ..jos kukaan ei ole tällä puolella, hyvät esimiehet eivät erotu.

 Olen oikealla?

  • Emmekö kaikki toivokin itse juuri tällaista esimiestä itsellemme.
  • Niin meidänkin ihmisemme toivovat.
  • Olen siis oikealla ja oikeassa.
  • Ja olen oikeassa myös omien ihmisten mielestä.

PS. Lopuksi haluan vielä sanoa, että en todellakaan osaa tätä täydellisesti itse. Olen vasta johtamismatkani alussa. Yritän ymmärtää ja oppia lisää koko ajan. Nöyrästi ja muita arvostaen. Voi kun muistaisin edes sen, aina.

Haasteita siis riittää.

Joka päivä.